Vaihdetaanko paikkaa

Kirjoitettu 2. Marraskuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Koska olen saikulla, niin koitan saada aikaseksi jotain. Menen lääkäriin nimittäin vasta huomenna, sillä oma lääkäri oli koko tämän päivän varattu. Minusta on kuitenkin parempi päästä sille omalle lääkärille, joka tietää minusta lähes kaiken :)

Niin, olen nyt räplännyt uutta blogia. Siis uusvanhaa. Nimi säilyy, koska minun elämä on niin päivien kimallusta, mutta nyt uudella palvelimella. Tervetuloa sinne. Yritän saada siitä omannäköiseni ja toivon, että viihdytte siellä. Kommentoida saa niin paljon kun mieli sietää.

Olen aivan hiivatin pahoillani, kun kilpailu ei onnistunutkaan näillä kimalluksilla. Mutta - korvaan sen siellä uudella sivulla. Laitan sinne uuden kilpailun ja lupaan huomioida arvonnassa heidät, jotka jo osallistuivat täällä :)

Siis astukaa sisään tänne!

Vauhti hyytyy

Kirjoitettu 2. Marraskuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Eilen kun heräsin, niin oli heti niin kaunis ilma, että oli pakko päästä ulos. Hyvä ku kerkesin mitää aamupalaa nykästä, leipäpalasen vauhdissa ja sit menoksi. Syysaurinko paistaa sillai hillitysti eikä tarvinut aurinkolaseja. Ilma oli niin kirpakka, mitä oli helppo hengittää. Kävelin, ja katselin.

Ei siis tyyliin mitään reipasta kävelyä suoria katuja pitkin, vaan ihmettelevää, ojien yli, jalkapallokentän poikki, talojen kiertelyä, välillä paikoilleen jäämistä sunnuntaikäppäilyä. Muutaman kuvan napsin, aina kun joku ei nähnyt. Kerran kuitenkin yks pariskunta näki ja katsoi vielä monta kertaa taakseen, kun yhtä hiekka-aukeeta kuvasin…(tähän blogiin ei kuvia enää mahu)

Mukavasta aamukävelystä seurasi se, että nyt olen kotona saikulla. Vasen lonkka alkoi kiukutella ja odottelen lääkäriin pääsyä. Ilmeisesti siellä vain nivel äkseerää tai se mikäsenytonkaanlimapussi?
Silti sitä välillä alkaa miettimään kaikenlaista, etenkin kun työkaverilla syöpä on levinnyt luustoon…

Autoilumusaa

Kirjoitettu 1. Marraskuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Joskus 1980-luvulla, kun olin todella paljon auton päällä, niin oli aika, jolloin mentiin eteen päin Rafaella Carran tahdissa :) Luulen, että nyt kulkee kyllä ilmankin, mutta ihan kiva vähän fiilistellä.

YouTube Preview Image

Aika on tehnyt tehtävänsä…

Muita Pyhäin päivän huippuja on täällä!

Hyvät Pyhät!

Kirjoitettu 31. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

31102009639Meillä vietetään Pyhäin päivää, ei Halloweenia. Olen niin saamarin juntti-amalia, etten vaan hyväksy mitään hirviöjuhlia :(  Tahtoo vaan viettää rauhallista viikonloppua ilman mitään karnevaalitunnelmia.

Niinpä, heti aamujysärin selätettyäni, lähin Pienen Miehen kanssa hautuumaakeikalle. Haettiin ensin pussillinen kynttilöitä varamummun luota. Hoidettiin hänenkin kynttiläkeikka, koska hänellä oli selkä niin kipeä, ettei voinut lähteä.

Ilma oli niin kaunis. Kiersimme yhteensä kolme hautuumaata ja sytytimme yhteensä kuusi kynttilää. Siivosimme hautoja ja veimme vanhoja kynttilöitä roskiin. Se kävi niin tottuneesti, helposti ja oli kaiken lisäksi kivaa, että aloin miettiä, pitäisikö perustaa sellainen hautuumaapalvelu :)

Samalla taas tuli käveltyä ja juteltua kaikkea. Pien mies oli jälleen huolissaan haudoista, joissa oli “tiedonanto”. Lupasi, ettei äiren haudalle sellasta tiedonantoa tule, kun hän, hänen lapset ja jne, hoitavat aina hautaa. Kivi tulee kuulemma olemaan iso, koska sen maksaa Pelimies(kaikki tuntuvat uskovat siihen, että Pelimies alkaa tienata, heheheh…) ja kukkia niin paljon, ettei kiveä näy :)

Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä kiva, kirpakka ulkoiluhetki. Ihanasti oli ihmisiä liikkeellä.

31102009641

Miksi syyllisyys?

Kirjoitettu 30. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Olen tässä viime aikoina pohtinyt, enkä suinkaan yksin, sitä, miksi syyllisyys on niin helppoa???

Nyt sen takia, että ystäväni on vakavasti sairas. Niin sitä alkaa ajatella, miten sitä itse on selvinnyt? Miksi minä olen terve? Kun joku lapsi kuolee tai jotkut lapset ovat sairaita, niin miksi minun lapseni saavat olla terveitä?

Eräs ystäväni koki samoja syyllisyyksiä. Kun hänen sisarensa menetti vauvansa ja ystäväni sai pitää omansa, niin…miksi se syyllisyys? Kun ystäväni oli lapsensa kanssa syöpäosastolla ja siellä kuoli lapsia, niin hänen lapsensa sai elää…

Kun minä viime vuonna ramppasin syöpäosastolla, minulla oli niin syyllinen olo, koska olin hyväkuntoinen. Kun katsoin heitä, jotka eivät olleet, oli niin syyllinen olo.

Onko se normaalia, vai koskeeko se syyllisyys niitä, joilla se juontaa jo lapsuudesta? Ei kiva olotila, yritän tehdä sille jotain.

0039

KILPAILU!

Kirjoitettu 29. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Synkistellä ei saa, vaan nyt sitten viritän kilpailun. Aivan helevetin helpon!

Huomasin, että blogissani on kohta rampattu 10 ooo, siis onko se totta!?

Kun se paukahtaa rikki, niin he, jotka kommentoivat siihen, niin heidän kesken arvon jotain!!!

Liian monta lähtöä…

Kirjoitettu 28. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Viikon sisällä sain monta suru-uutista. Siis, miten sitä ihmisiä olikin mennyt pois, liian monta.

Kaikki alkoi viime viikolla kun olin menossa Helsinkiin. Soitin sinne eräälle entiselle työkaverille, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Hän kertoi, että yksi meidän yhteisistä työkavereistamme oli kuollut…

Kun menin Helsinkiin, laitoin auton parkkiin, niin huomasin, että minulle oli tullut viesti… Viesti oli erään kirjeystäväni mieheltä. Olin kirjoittanut ystävälleni kirjeen edellisenä viikonloppuna. Nyt hänen miehensä ilmoitti minulle, että T on kuollut! Millään en saattanut uskoa, sillä T oli niin nuori… Äkkiä ja kotiinsa oli menehtynyt.

Seuraavana päivänä kotona olin FB:ssä ja sain sieltäkin “kuulla”, että eräs muukin entinen työkaverini oli kuollut. Mies, jolta jäi vaimo ja kaksi lasta.

Alkoi ahdistaa…

Kunnes toissapäivänä, Tytsä tuli koulusta ja kertoi, kuinka heillä on koulussa hiljainen hetki. Heidän koulustaan alemmalta luokalta oli kuollut tyttö.

Niin surullista :(

Silti olin välillä jotenkin vihainen, että miksi nuoria menee, kun vanhainkodit ovat täynnä ihmisiä, jotka vain odottavat sitä hetkeä kun pääsisivät pois? Ovat olleet valmiina jo kauan…

Sitten sitä miettii, kuinka elämä - se ei ole itsestään selvyys vaan todellakin korkeimman kädessä. Jonain päivänä on lähtö on edessä minulla, sinulla, hänellä ja kukaan ei sitä tiedä.

90%

Kirjoitettu 27. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Joku aika sitten kerroin, että tää blogi tulee täys! Se on totta, sillä 90% tilastani olen käyttänyt….byyyäääh…heittäydyn lattialle mahalleni, hakkaan nyrkeillä lattiaan ja … no, en sentään, joku tolkku se sentään olla pitää.

Mietin vielä mitä tekisin. Aloitanko kaiken alusta vain teenkö jotain saamarin jatkosarjaa. Lopettaisinko vai keskittyisinkö muihin blogeihini? Tai jos alkaisi vaan virkata pannulappuja ja keskittyis paranormaaleihin ilmiöihin :)

Kirjoittamista ei voi kyl lopettaa, sillä se veisi minulta viimeisenkin hippusen järkeä ja taijan tarvita vielä sitä tai ainakin se on monissa asioissa hyödyksi?

Minä mietin, odotan unen näköä ja sitä mihin mieleni kallistuu. Kyllä se johonkin suuntaan kallistuu. Nyt se vain kelluu, huojuen sinne sun tänne.

Lomat on lusittu ja eka työpäivä oli kuin eliksiiriä. Ihanasti kaikkia ihania hommia niin että repsahti ylitöiks. Oli ihan pakko piiskata ittesä kotio ja jäättää duunit. No, onneksi huomenna pääsee takaisin.

125636452855225p1www.pixdaus.com

En välitä, en välitä, en välitä…

Kirjoitettu 26. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

Vaikka olen sellainen peruspositiivinen ihminen, niin toki olen sen verran “normaali”, että siipi on välillä maassa. Välillä on niin herkillä vastaan ottamaan kaikkea paskaa, mitä tippuu niskaan.

Keskustelin tässä FB:ssä erään ystävän kanssa siitä, kuinka hän kokee, että lähes kaikki ihmiset pitävät hänestä. Minun oli sanottava heti, että minä taas huomaan, kuinka minusta ei kaikki pidä. Sen huomaaminen sattuu, siis se kun joku suoraan näyttää sen. En siis tarkoita sitä, että kuvittelisin nyt jonkun inhoavan minua…heheh…vaan nimenomaan sitä äärettömän typerää käytöstä, ettei edes yritetä peittää sitä, ettei pidetä. Heti perään on sanottava, etten missään nimessä odota, että kaikkien olisi minusta pidettävä, ehei, ei suinkaan. Minusta ihanteellinen tila olisi sellainen neutraali, niin ettei tulisi kiusallisia kehuja, mutta ei myöskään lannistavia haukkuja.

Parhaiten sellaisen ikävän käytöksen huomaa, kun itse käyttäytyy ystävällisesti, iloisestikin ja ei saa mitään vastakaikua. No, joku kaupan kassa ei sillai niin mieltä pahoita, koska on vieraampi ja aina voi jättää sellaisen kassan seuraavalla kerralla väliin. Lähinnä sitten sellaiset ihmiset, joiden kanssa vaan joutuu tekemisiin. En minäkään ihan kaikista ihmisistä pidä, mutta koita olla ylenkatsomatta heitä.

Oma itsekeskeisyyteni aiheuttaa sen, että on vaikea ymmärtää toisen käytöstä, joka on erilainen. Vahingon ilo on sellainen. Minä en kykene iloitsemaan toisen vahingosta, en mitenkään, en kerta kaikkiaan. Niinpä on vaikeaa hyväksyä sitä, kuinka joku voi nauttia siitä naureskellen, kun minulle sattuu jotain :( Pakko tunnustaa, että se sattuu.

Kun ystäväni kysyi, mistä luulen sen johtuvan, että osa ihmisistä ei pidä minusta??? Siinäpä olikin miettimistä :) Heh, no ei vaan. Luulen sen johtuvan siitä, että minussa on kaikkea hiukan liikaa? Nauran ja puhun liikaa, olen liikaa esillä, olen liian iloinen, positiivinen ja tyytyväinen, pärjään ihan liian hyvin jne. Niinkö se sitten on - se vaan ärsyttää. Taidan ylittää niin monen ärsytyskynnyksen, mutta vakuutan, etten tee sitä tahallani.

Yritän jatkaa ja selvitä aina eteenpäin sillä, etten välitä. Niin kauan kuin elän rehellisenä itselleni, pärjään. Olen usein ajatellut sitä, kuinka helpompaa elämä voisi olla, jos ei olisi niin herkkä, mutta toisaalta minun ilonikaan eivät silloin olisi niin riemullisia :)

1256508063pzcp8jlwww.pixdaus.com

Samettikurkku

Kirjoitettu 25. Lokakuu, 2009, kirjoittaja kimmeli

GEORGE BENSON tuli minulle tutuksi 80-luvulla.  Pidän siitä sykkeestä, kun koko kroppa lähtee mukaan :) Tämä tänään SUNDAY CLASSIC-biisinä!

Envalinnut tähän niitä tutuimpia,

Never Give Up On A Good Thing

tai

“In Your Eyes”

vaan hiukan vähemmän kuunnellun, mutta yhtä ihanan :)

YouTube Preview Image

Sunnuntain muut sametit ovat täällä!