Päivien Kimallusta 2.

Vaikka olen sellainen peruspositiivinen ihminen, niin toki olen sen verran “normaali”, että siipi on välillä maassa. Välillä on niin herkillä vastaan ottamaan kaikkea paskaa, mitä tippuu niskaan.

Keskustelin tässä FB:ssä erään ystävän kanssa siitä, kuinka hän kokee, että lähes kaikki ihmiset pitävät hänestä. Minun oli sanottava heti, että minä taas huomaan, kuinka minusta ei kaikki pidä. Sen huomaaminen sattuu, siis se kun joku suoraan näyttää sen. En siis tarkoita sitä, että kuvittelisin nyt jonkun inhoavan minua…heheh…vaan nimenomaan sitä äärettömän typerää käytöstä, ettei edes yritetä peittää sitä, ettei pidetä. Heti perään on sanottava, etten missään nimessä odota, että kaikkien olisi minusta pidettävä, ehei, ei suinkaan. Minusta ihanteellinen tila olisi sellainen neutraali, niin ettei tulisi kiusallisia kehuja, mutta ei myöskään lannistavia haukkuja.

Parhaiten sellaisen ikävän käytöksen huomaa, kun itse käyttäytyy ystävällisesti, iloisestikin ja ei saa mitään vastakaikua. No, joku kaupan kassa ei sillai niin mieltä pahoita, koska on vieraampi ja aina voi jättää sellaisen kassan seuraavalla kerralla väliin. Lähinnä sitten sellaiset ihmiset, joiden kanssa vaan joutuu tekemisiin. En minäkään ihan kaikista ihmisistä pidä, mutta koita olla ylenkatsomatta heitä.

Oma itsekeskeisyyteni aiheuttaa sen, että on vaikea ymmärtää toisen käytöstä, joka on erilainen. Vahingon ilo on sellainen. Minä en kykene iloitsemaan toisen vahingosta, en mitenkään, en kerta kaikkiaan. Niinpä on vaikeaa hyväksyä sitä, kuinka joku voi nauttia siitä naureskellen, kun minulle sattuu jotain Pakko tunnustaa, että se sattuu.

Kun ystäväni kysyi, mistä luulen sen johtuvan, että osa ihmisistä ei pidä minusta??? Siinäpä olikin miettimistä Heh, no ei vaan. Luulen sen johtuvan siitä, että minussa on kaikkea hiukan liikaa? Nauran ja puhun liikaa, olen liikaa esillä, olen liian iloinen, positiivinen ja tyytyväinen, pärjään ihan liian hyvin jne. Niinkö se sitten on - se vaan ärsyttää. Taidan ylittää niin monen ärsytyskynnyksen, mutta vakuutan, etten tee sitä tahallani.

Yritän jatkaa ja selvitä aina eteenpäin sillä, etten välitä. Niin kauan kuin elän rehellisenä itselleni, pärjään. Olen usein ajatellut sitä, kuinka helpompaa elämä voisi olla, jos ei olisi niin herkkä, mutta toisaalta minun ilonikaan eivät silloin olisi niin riemullisia

www.pixdaus.com