Olen tässä viime aikoina pohtinyt, enkä suinkaan yksin, sitä, miksi syyllisyys on niin helppoa???
Nyt sen takia, että ystäväni on vakavasti sairas. Niin sitä alkaa ajatella, miten sitä itse on selvinnyt? Miksi minä olen terve? Kun joku lapsi kuolee tai jotkut lapset ovat sairaita, niin miksi minun lapseni saavat olla terveitä?
Eräs ystäväni koki samoja syyllisyyksiä. Kun hänen sisarensa menetti vauvansa ja ystäväni sai pitää omansa, niin…miksi se syyllisyys? Kun ystäväni oli lapsensa kanssa syöpäosastolla ja siellä kuoli lapsia, niin hänen lapsensa sai elää…
Kun minä viime vuonna ramppasin syöpäosastolla, minulla oli niin syyllinen olo, koska olin hyväkuntoinen. Kun katsoin heitä, jotka eivät olleet, oli niin syyllinen olo.
Onko se normaalia, vai koskeeko se syyllisyys niitä, joilla se juontaa jo lapsuudesta? Ei kiva olotila, yritän tehdä sille jotain.
Kimmeli
31. Lokakuu, 2009 - 10:59
Onkohan niin, että herkät ja empaattiset ihmiset tuntevat syyllisyyttä?