Eilen kun heräsin, niin oli heti niin kaunis ilma, että oli pakko päästä ulos. Hyvä ku kerkesin mitää aamupalaa nykästä, leipäpalasen vauhdissa ja sit menoksi. Syysaurinko paistaa sillai hillitysti eikä tarvinut aurinkolaseja. Ilma oli niin kirpakka, mitä oli helppo hengittää. Kävelin, ja katselin.
Ei siis tyyliin mitään reipasta kävelyä suoria katuja pitkin, vaan ihmettelevää, ojien yli, jalkapallokentän poikki, talojen kiertelyä, välillä paikoilleen jäämistä sunnuntaikäppäilyä. Muutaman kuvan napsin, aina kun joku ei nähnyt. Kerran kuitenkin yks pariskunta näki ja katsoi vielä monta kertaa taakseen, kun yhtä hiekka-aukeeta kuvasin…(tähän blogiin ei kuvia enää mahu)
Mukavasta aamukävelystä seurasi se, että nyt olen kotona saikulla. Vasen lonkka alkoi kiukutella ja odottelen lääkäriin pääsyä. Ilmeisesti siellä vain nivel äkseerää tai se mikäsenytonkaanlimapussi?
Silti sitä välillä alkaa miettimään kaikenlaista, etenkin kun työkaverilla syöpä on levinnyt luustoon…
Kimmeli
2. Marraskuu, 2009 - 11:18
Äh, toivottavasti pääset nopeasti lääkärille.
3. Marraskuu, 2009 - 16:02
Koeta jättää arvailut sikseen ja hankkia lekurin diagnoosi. Sitähän voipi arvailla ihan totaalisen väärin itsekseen, ja huolestua aivan turhasta. Faktaa eikä fiktioita!